Norja saavutti ennätykselliset 18 kultamitalia Milano Cortina 2026 talviolympialaisissa ja johti mitalitaulukkoa 41 kokonaispodiumsijalla. Se oli neljännet peräkkäiset kisat, joissa maa hallitsi kulkakisoja, ohittaen edellisen ennätyksen 16 Pekingistä 2022. Menestys johtuu nuorisokeskeisestä urheilujärjestelmästä, joka painottaa osallistumista varhaisen paineen sijaan.
Milano Cortina 2026 talviolympialaiset päättyivät Norjan dominoimiin mitalitaulukoihin, vahvistettuna liekin sammuttamisella Veron Arenalla helmikuussa 2026. 5,7 miljoonan väkiluvulla Norja päihitti suuremmat maat kuten Yhdysvallat ja isäntämaa Italia. Hiihtäjä Johannes Høsflot Klæbo toi kuusi kultaa nostaen uransa kokonaismäärän 11:een, kun taas pikaluistelija Ragne Wiklund nappasi kolme mitalia. Norjan mitalisaalis sisälsi 21 maastohiihdossa, 17 ampumahiihdossa ja neljä pikaluistossa, korostaen laajaa lahjakkuuksien kehitystä. Tämä asukaskohtainen tehokkuus johtuu norjalaisesta mallista, joka muotoutui ”Lasten oikeudet urheilussa” -säädöksillä vuonna 2007 ja uusittiin 2019. Nämä säännöt suojelevat lapsia tuloksista, sijoituksista tai ajoituksista 11-vuotiaaksi asti, painottaen iloa ja henkilökohtaista kasvua pitkän aikavälin sitoutumisen takaamiseksi. Entinen hiihtäjä Oddvar Brå, joka kisasi viidissä olympialaisissa 1972–1988, selittää lähestymistapaa: ”Ei ole varmaa, että 10-vuotias, joka on silloin hyvä, on paras juniorina tai aikuisena.” Järjestelmä tukee myöhäisheränneitä ja moniurheilua, kuten Wiklundin taustaa suunnistuksessa ennen pikaluistelua. Hän toteaa eroja kilpailijoihin: ”Tytöt, joiden kanssa kilpailen nyt, kilpailin myös 12-vuotiaana. Ne voittivat minut 10 sekunnilla lyhyemmillä matkoilla. Silloin en ollut vielä panostanut pikaluisteluun, kun taas ne panostivat täysin yhteen lajiin.” Taloudellisesti Norja ei anna olympiapalkintoja, toisin kuin Italian 213 000 euroa per kulta tai suurempia summia Singaporessa ja Hongkongissa. Sen sijaan apurahat tukevat urheilijoita, ja Norsk Tipping ohjasi lähes 400 miljoonaa euroa urheiluinfrastruktuuriin 2025. Brå kuitenkin varoittaa nousevista kustannuksista, kuten 600 euroa huippumonohiihtokengille, mikä voi tehdä maastohiihdosta ”rikkaiden lajin”. Hän sanoo: ”Ei ole epäilystäkään, että jotkut urheilijat Norjassa eivät voisi koskaan harjoitella huipputasolla taloudellisten rajoitteiden vuoksi.” Malli korostaa urheilijan autonomiaa valmentajavetisten järjestelmien sijaan ja edistää kestävyyttä. Wiklund, joka opiskelee datatieteen maisteria, kuvaa yliopistoa palautumiskeinona: ”Yliopistossa en ole pikaluistelija; olen vain opiskelija muiden tavoin.” Tämä holistinen painotus kuvaa Norjan filosofian kestävän urheilun kehityksestä.
