Toimimattomat toisen maailmansodan pommit myrkyttävät Itämerta
Tuhansia toisen maailmansodan räjähtämättömiä pommeja lepää Itämeren pohjalla vuotamalla myrkyllisiä aineita, jotka uhkaavat merielämää. Ruotsin puolustusvoimat ja asiantuntijat kilpailevat aikaa vastaan neutraloidakseen ne ennen kuin vahingot muuttuvat peruuttamattomiksi. Ongelma on kiireellinen, sillä TNT:n ja raskasmetallien vuodot vaikuttavat jo kaloihin ja ekosysteemeihin.
Itämeri kantaa piilotettua perintöä toisesta maailmansodasta: jopa 40 000 tonnia räjähtämätöntä ammusta, joka hitaasti heikentää meriympäristöä. Aftonbladetin mukaan nämä pommit vuotavat vaarallisia aineita kuten TNT:tä, arseenia ja muita raskasmetalleja luoden myrkyllisiä alueita merenpohjalle. Asiantuntijat varoittavat, että myrkky leviää sedimenttien kautta vaikuttaen koko ravintoketjuun planktonista kaloihin, joita ihmiset syövät.
Ruotsin puolustusvoimat ovat tunnistaneet satoja hylkyjä ja pommeja Ruotsin vesillä, erityisesti Gotlannin ja Öölannin alueella. Ruotsin puolustusvoimien tutkimuslaitoksen (FOI) raportti arvioi, että ainakin 15 000 tonnia räjähteitä on edelleen löytämättä. «Se on aikapommi pinnan alla,» sanoo meriarkeologi Johan Rönnby artikkelissa. Hän korostaa, että korroosio kiihtyy ilmastonmuutoksen nostamien meren lämpötilojen vuoksi.
Pohjan puhdistustoimet ovat monimutkaisia ja kalliita. Viime kesänä operaatio Liepăjan edustalla Latviassa johti siihen, että ruotsalaiset sukeltajat yhteistyössä NATO-kumppaneiden kanssa räjäyttivät pommiryppään. Samanlaisia aloitteita suunnitellaan Ruotsin vesille vuodelle 2024. Haasteita on kuitenkin paljon: syvyydet, virtaukset ja hallitsemattomien räjähdysten riskit vaativat kehittynyttä kalustoa.
Ympäristöjärjestöt kuten Greenpeace vaativat kansainvälistä yhteistyötä. «Itämeri on suljettu ekosysteemi, joten saasteet kertyvät tänne ajan myötä,» sanoo tiedottaja. Toistaiseksi vain murto-osa ammuksista on poistettu, ja asiantuntijat pelkäävät pitkäaikaisia vaikutuksia biodiversiteettiin. Hallitus on myöntänyt varoja selvityksiin, mutta kriitikot pitävät tahtia liian hitaana.
Tämä aikaan kilpaileminen korostaa, miten historialliset konfliktit vaikuttavat edelleen nykyhetkeen ja alleviivaa tarvetta kestäville ratkaisuille suojellakseen yhtä Euroopan haavoittuvimmista meristä.