Gunnar Zeeck, 53, Västeråsista on isä yhdelletoista lapselle, mutta häntä ei ole vielä juhlittu isänpäivänä. Sen sijaan hän on vaihtanut renkaita autoissa ja tukee tytärtään salibandypelissä. Juhlat odotetaan olevan illallinen tänä iltana yhdeksän lapsen kanssa.
Isänpäivänä 9. marraskuuta 2025 Gunnar Zeeckillä Västeråsissa on ollut kiireinen aamu. 53-vuotias yhdentoista lapsen isä ei ole saanut lahjoja tai aamiaista sänkyyn. Sen sijaan hän nousi aikaisin vaihtamaan renkaita sekä omassa autossaan että isänsä autossa. «Mutta minua ei ole vielä yhtään juhlittu,» sanoo Gunnar Zeeck.
Hänen lapsensa ovat 25-, 24-, 22-, 22-, 20-, 20-, 16-, 13-, 12-, 8- ja 6-vuotiaita, jaettuina kahteen ikäryhmään. Viisi heistä asuu vielä kotona, ja puhelimen koulusovellus piipittää jatkuvasti ilmoituksilla. Renkaiden vaihdon jälkeen Gunnar ajaa salibandypeliin, jossa yksi tyttäristä toimii tuomarina. Vaimo auttaa sillä välin toista tytärtä, joka on juuri muuttanut pois kotoa.
Juhlat siirtyvät iltaan illallisen merkeissä yhdeksän lapsen, Gunnarin oman isän ja neljän lapsenlapsen biologisen isän kanssa. «En tee eroa väkisinlasten ja biologisten lasten välillä. Ei ole biologinen, joka merkitsee,» hän korostaa. Illallinen on yllätys, mutta hän odottaa kortteja ja lahjoja kuten tavallisesti. «Paras on yllätys,» sanoo Gunnar. Hän arvostaa erityisesti lasten piirroksia ja kortteja ja on säästänyt monia sellaisia edellisiltä isänpäiviltä.
Isänpäivästä perinteenä Gunnar on kohtalaisen innostunut. «Niin ja näin. Se on aina ollut olemassa, ei ole uusi perinne. Se on hauskaa ja kivaa, luultavasti,» hän vastaa. Yhdentoista lapsen kanssa arki on intensiivistä, mutta hän on tottunut tahtiin. «Tulee siihen mukaan, sitten vain jatkaa.»