Ruotsin ylipäällikkö Michael Claesson ei ilmaise huolta Naton tulevaisuudesta Donald Trumpin uhkauksista ottaa Grönlanti ja Yhdysvaltain vähentyneestä sitoutumisesta Eurooppaan huolimatta. Hän luottaa Yhdysvaltoihin liittolaisena eikä näe merkkejä siitä, että maa aikoo lähteä liitosta. Claesson korostaa vahvan kansallisen puolustuksen merkitystä varasuunnitelmana.
Ruotsin ylipäällikkö Michael Claesson sanoo SVT:n Aktuellt-ohjelman haastattelussa, ettei hän ole huolissaan Natosta liittona Donald Trumpin Grönlantiin liittyvien lausuntojen keskellä. Trump on uhannut sotilaallisin keinoin ottaa haltuunsa saaren, jota hallitsee osittain Tanska, ja todennut Grönlannin tuloivan Yhdysvalloille tärkeäksi. Tanskan pääministeri Mette Frederiksen on varoittanut, että annektointi tarkoittaisi Naton romahtamista sotilasliittona. Claessonelta kysytään Yhdysvaltain luotettavuudesta Naton jäsenenä, ja hän vastaa: «En saa sellaisia signaaleja, ei Naton puitteissa eikä muillakaan tavoin.» Hän tukee Tanskan kantaa ja vähättelee uhkia: «Liitot ja kansainväliset organisaatiot käyvät aina läpi erilaisia kriisejä jäsenmaiden hallitusten ja johtajien poliittisen koostumuksen mukaan.» Claessonilla on säännöllisiä kontakteja Natoon, mukaan lukien kokouksia Brysselissä ja tuore kokous Naton ylipäällikön, yhdysvaltalaisen kenraali Alexus Grynkewichin kanssa. Hän ei näe merkkejä siitä, että Yhdysvallat aikoo lähteä liitosta: «En näe tällä hetkellä merkkejä mistään hätäisestä vetäytymisestä tai perääntymisestä.» Yhdysvaltain uusi turvallisuusstrategia merkitsee vähentynyttä sitoutumista Eurooppaan, mutta Claesson pitää kohtuullisena, että eurooppalaiset ottavat enemmän vastuuta: «Meillä on kyllä velvollisuus huolehtia omasta turvallisuudestamme.» Pitkällä aikavälillä Yhdysvaltain vetäytyminen voisi vaatia Ruotsin asevarustelun lisäämistä, mutta Natolla on alueellisia puolustussuunnitelmia, joissa vaikutuspiirissä olevat maat kantavat päävastuun. Claesson mainitsee Naton aiempia kriisejä, kuten Ranskan sotilaallisen yhteistyön jättämisen vuosina 1966–1998 ja jännitteet Kreikan ja Turkin välillä. Vaihtoehtoina ovat kaksipuoliset sopimukset Yhdysvaltain ja Suomen kanssa, Nordefco ja JEF. «Hienoa on, että nämä yhteistyöt ovat olemassa Naton sateenvarjon alla täydentävinä,» hän sanoo. Grönlannista: «Se olisi selvästi äärimmäisen hankala tilanne, mutta en näe sitä toteutuvaksi.» Claesson olettaa, että asiat ratkeavat ilman sotilaallista väliintuloa ja keskittyy Ruotsin puolustuksen vahvistamiseen antaakseen hallitukselle toimintavapautta.
