SLU:n alustava punainen lista ehdottaa lumenpöllön ja tornipöllön luokittelua kansallisesti sukupuuttoon kuolleiksi Ruotsissa. Viimeisimmät tiedossa olevat pesinnät tapahtuivat vuonna 2015 ja 2003 vastaavasti, ja pienten jyrsijöiden puute uskotaan olevan syynä laskuun. Asiantuntijat pitävät ilmastonmuutosta yhtenä tekijänä romahtaneessa jyrsijöiden syklissä.
Ruotsin maatalousyliopisto (SLU) päivittää uhanalaisten lajien punaisen listan viiden vuoden välein. Seuraava virallinen versio julkaistaan keväällä, mutta lintujen alustava lista julkaistiin hiljattain. Siinä ehdotetaan lumenpöllön (Bubo scandiacus) ja tornipöllön (Tyto alba) luokittelua kansallisesti sukupuuttoon kuolleiksi. Viimeisimmät vahvistetut pesinnät lumenpöllölle olivat vuonna 2015 ja tornipöllölle vuonna 2003.
Jo yli 200 lajia pidetään kansallisesti sukupuuttoon kuolleina Ruotsissa, enimmäkseen hyönteisiä, verisuonia, sammalia ja jäkälää. Nisäkkäiden joukossa ovat villi poro ja musta rotta sekä kahdeksan muuta lintulajia. Helmiäpöllö ja varpushaukka ovat uusia punaisella listalla.
SLU Artdatabankenin biologi Mikael Svensson kutsuu lumenpöllöä lippulaivaksi: «Lumenpöllö on tietysti lippulaivalaji. Kaikki ovat varmaan nähneet Harry Potterin.» Hän toteaa pöllöjen laskun olevan yllättävää: «On hieman yllättävää, että niin monilla pöllöillä menee huonosti. Helmiäpöllöilläkin menee huonosti, joten jotain tapahtuu öisin, voisi sanoa.»
Lumenpöllön ongelma on pienten jyrsijöiden puute. Perinteiset lemmikkivuodet, huippuineen joka neljäs vuosi, ovat romahtaneet 1980-luvun alusta lähtien. «Se on vaikuttanut lumenpöllöön ja muihin vuoriston petolintuihin valtavasti,» sanoo Svensson. Ilmastonmuutosta epäillään häiritsevän lumipeitettä ja luovan jäätämien, jotka estävät jyrsijöitä rakentamasta käytäväjärjestelmiä.
Pöllöasiantuntija Berth-Ove Lindström on varovaisen toiveikas. Hän on todistanut lumenpöllön pesintöjä vuosina 1978, 1982 ja 2015, kaikki hyvien lemmikkivuosien aikana. «Jos vuorilemmikkien määrä kasvaa, se voi palata,» hän sanoo. Jäiset talvet sateella pahentavat vuorilemmikin elinolosuhteita ja vaikuttavat lajeihin kuten karhukotkaan, naaliin ja rautakotkaan. Lumenpöllöt voivat vaeltaa jopa 5600 mailia vuodessa Pohjoismaista Kanadaan tai Alaskaan ja voisivat siksi palata paremmissa olosuhteissa.
Kansallinen sukupuutto ei tarkoita globaalia: lumenpöllöt esiintyvät edelleen Norjassa, vaikkakin heikossa kunnossa.