Ruotsin hallitus on esittänyt rikosvastuuikärajan tilapäistä alentamista 15:stä 13:een vakavissa rikoksissa kuten murhissa ja räjähdyksissä. Ehdotus kohtaa voimakasta kritiikkiä oikeuslaitokselta, lastenoikeusjärjestöiltä ja asiantuntijoilta, jotka varoittavat rikollisuuden kasvusta ja lapsen権利条約in rikkomisesta. Oikeusministeri Gunnar Strömmer puolustaa sitä välttämättömänä yhteiskunnan suojelemiseksi.
Maanantaina 26. tammikuuta 2026 Ruotsin hallitus esitti yhdessä ruotsidemokraattien kanssa esityksen rikosvastuuikärajan alentamisesta 13 vuoteen kaikkein vakavimmissa rikoksissa, mukaan lukien murha, tapon yritys, törkeä räjäytys ja aseenkäyttörikokset. Muutos on väliaikainen ja kestää viisi vuotta, jolloin 13-vuotiaita voidaan tuomita aikuisina, mutta nuorimmille merkittävin rangaistusvähennyksin. Ehdotus on lähetetty lainsäädäntöneuvostolle tarkastettavaksi, ja vankilavirasto suunnittelee 54 paikkaa erityisissä nuoris osastoissa valmiiksi kesään mennessä. Oikeusministeri Gunnar Strömmer (M) korostaa, että se vastaa akuuttia ongelmaa: «Meillä on järjestelmä, joka ei onnistu suojelemaan kansalaisia hengenvaaralliselta väkivallalta eikä katkaisemaan näiden lasten ympärillä olevia kuvioita.» Hän myöntää riskit mutta väittää niiden olevan punnittu nykyisen järjestelmän puutteita vastaan, erityisesti kun 52 alle 15-vuotiasta oli osallisena murhatutkinnissa vuonna 2025. Kritikki on laajaa. 126 lausuntokelpoisesta tahosta enemmistö vastusti, mukaan lukien poliisi, syyttäjäviranomainen, vankilavirasto ja tutkijat. Yksityisylioppilas Tobias Kudrén kutsuu sitä kokeeksi: «Seurauksia ei ole vieläkään perusteellisesti harkittu.» Asianajajaliiton puheenjohtaja Johan Eriksson varoittaa: «Riskinä on saada enemmän nuoria rikollisuuden kierteeseen.» Sihteeristön päällikkö Mia Edwall Insulander näkee sen poikkeamana lapsen権利条約ista: «Se muuttuu kokeeksi lapsilla, joka ei ole hyväksyttävää.» Lastenoikeusjärjestöt kuten Bris ja UNICEF ovat raivoissaan. Brisin pääsihteeri Maria Frisk: «Se on kontraproduktiivista eikä sillä ole tieteellistä tukea.» UNICEF:in Li Melander kuvailee vangitsemisolosuhteita sopimattomiksi: «Siellä oli paljon mielenterveysongelmia ja toivottomuuden tunnetta.» Kriitikot ehdottavat sen sijaan parannettua kuntoutusta, LVU:ta tai psykiatrista pakkohoitoa keskittyen uudelleensovittamiseen rangaistuksen sijaan.
